Tervetuloa Tampereen luonnontieteellisen museon uuteen näyttelyyn torstaina 9.12.2010 klo 10 alkaen!
Tänään 8.12. museon näyttelytilassa tehdään aivan viimeisiä asennus- ja puhdistustöitä, ja museon näyttelytila alkaa jo näyttämään oikein tunnelmalliselta, ja valmiilta. Myös museon sarvipäinen maskotti on nyt saanut nimensä – hirven nimeksi valikoitui kymmenien hyvien ehdotuksien joukosta Hiski ! Kaikkien nimiä ehdottaineiden kesken on arvottu kaksi Vapriikin vuosikorttia, ja onnettaren suosikeille on jo ilmoitettu henkilökohtaisesti.
Aivan näinä hetkinä Tampereen keskustassa, Keskustorin suunnalla vaeltelee isokokoisia luonnontieteellisestä museosta karanneita eläimiä. Eläimet ovat suuresta koostaan huolimatta ystävällisiä ja mainostavat museota. 50 nopeinta kansalaista voi saada elikoilta vapaalippuja juuri avautuvaan luonnontieteelliseen museoon. Pitäkää puolenne!
Ja tervetuloa luonnontieteelliseen museoon heti torstaina 9.12. lähtien!
Erinäköiset eläimet sonnustautuvat tahoillaan näinä aikoina voidakseen tulla esille näyttelyyn ennen kuin se aukeaa – ja sehän on jo puolentoista viikon kuluttua! – Esille tulevat vanhat näytteet kaipaavat puhdistusta ja viimeistelyä. Eläinten kimpussa ahertaa nyt useita konservaattoreita – onhan osa näytteistä pölyttynyt vuosikymmeniä esillä ja vielä 15 vuotta varastossakin. Onneksi tämäkin työ alkaa jo olla valmista.
Näyttelykuvissa esittäytyy nyt… jotain, mutta miten tämä kaikki liittyy näyttelyyn vai liittyykö lainkaan? Tämä selviää joulukuun 9. päivänä.
Sitä odotellessa Tampereen luonnontieteellinen museo julistaa nimikilpailun:
Tehtävänä on keksiä nimi uroshirvelle! – otamme nyt vastaan yleisön nimiehdotuksia: hirvi nimetään suosituimpien ja parhaiden ehdotusten perusteella. Nimiehdotuksen voi lähettää tämän artikkelin kautta, facebookissa ja lisäksi ehdotuksen voi myös toimittaa museokeskus Vapriikin infoon, josta saa halutessaan erityisen lomakkeen hirven nimeämistä varten. Nimikilpailuun osallistujen kesken arvotaan kaksi koko vuoden 2011 mittaista vuosikorttia Vapriikkiin. Kyllähän noin komealla herralla pitää nimi olla!
Täällähän alkaa näyttää vähän luonnontieteelliseltä… eläimiä on nimittäin saapunut kymmenittäin näyttelytilan dioraamoihin eli maisemakuvaelmiin. Joukkoon mahtuu toista kymmentä kalaa, yli 20 lintua, nisäkkäitä ja muutama luikertelijakin. Hyönteisiäkin näyttelyyn saapuu – ne lisätään maisemiin ja muualle lähes viimeisenä.
Samaan aikaan näyttelyn osalta tapahtuu paljon sellaista, mikä ei vielä näy näyttelytilassa. Näyttelytekstejä viimeistellään, vanhoja kokoelmanäytteitä ehostetaan, kuvitusta järjestellään ja sitten on vielä eräänlaisia multimedia-kokonaisuuksia – näihin kätkeytyy näyttelyn sisällön kannalta hyvin keskeisiä tietosisältöjä.
Näyttelyyn tulee myös melkoinen määrä mitä erilaisimpia näytteitä – on täytettyjä eläimiä, mutta on paljon muutakin – jotain mitä voi näyttelyssä itse kukin aikanaan tutkia, kosketella, ehkä jopa nuuhkia…
Tällä viikolla näyttelytilassa pystytetään eri huoneiden välisiä seiniä, ja valmistellaan näyttelytekniikan vaatiman tekniikan sähköjärjestelyitä. Rakentamis- ja sähkötöiden ohella näyttelytilan ilmettä muuttaa nyt eniten hirven saapuminen. Tämä sarvipää saapuu tilaan keskiviikkona kuorma-autokyydillä eläintentäyttäjältä. Aiemmin syksyllä hirvidioraaman taustalle on jo maalattu näyttävä, maisema, jonka edustalla kelpaakin patsastella. Hirvi on muuten kotoisin varsin läheltä tuota maisemaa…
Tämä laji se jaksaa herättää keskustelua ja tunteita – puolesta ja vastaan. Kunhan museo avautuu, voi suteenkin tutustua läheltä ja turvallisesti – mutta juuri nyt näyttelytilassa tehdään sudelle metsää. Eläinkonservaattori Pasi Ahopelto ja taidemaalari Lasse Honkanen työskentelevät tiiviisti yhdessä saadakseen maiseman näyttämään halutulta. Tavoitteena on saada maisemaan näkymä tunnetusta suojelualueesta, jossa suttakin tiedetään esiintyvän. Vuodenajan, värimaailman ja kasvillisuuden oikean vaiheen luominen vaatii muun muassa valokuvia, maastokäyntejä, maalia, sammalia, havuja ja kärsivällisyyttä.
Tamperehan ilman vettä, koskea tai järviä ei ole Tampere. Niinpä Tampereen luonnontieteellisen museon näyttelyssäkin pitää olla vähintään yksi järvi ja koski…
Jossain vaiheessa kävi toki mielessä, että ei tänne tule kyllä tämä järvi sopimaan, mutta onneksi saatiin mahtumaan. Maiseman taustamaalauksen on taiteillut Seppo Polameri – maaston ja eläimet dioraamaan tekee eläinkonservaattori Jukka Saari.
Eläimet vielä puuttuvat, mutta paikan tuosta kyllä alkaa jo tunnistamaan!
Dioraamojen maisemat alkavat olla voiton puolella. Pian alkaakin maastojen tekeminen maalausten edustalle! Paikoittain maalauksista alkaa erottumaan tuttujakin paikkoja, vaikka näissä kuvissa maalaukset ovat vielä keskeneräisiä.
Yhden maalauksen tekemiseen kuuluu monia vaiheita: yleensä tekijätä käyvät katsomassa paikkaa tai paikkoja, joita maalaus esittää, ja perehtyvät muutenkin kuviin samanlaisista paikoista ja tilanteista. Maiseman hahmotteluvaiheessa maalauksesta saattaaa löytyä sellaisiakin yksityiskohtia, jotka valmiista teoksista puuttuvat. Kun maalauksen koko on useita metrejä, ja sen pitäisi näyttää hyvältä monen metrin päästä katsottuna, on maalaaminen haasteellista – itse taiteilijan kun on pääosin nenä kiinni maalauksessa. Välillä teosta joutuukin katselemaan etäämmältä!
Viimeisen silauksen maalaukset saavat vasta sitten, kun etualan maasto on tehty, ja eläimiäkin on jo paikalla!
Miten syntyy illuusio maisemasta? – tai miten taustakuva ja kolmiulotteinen maasto kasveineen ja eläimineen saadaan parhaiten toimimaan kokonaisuutena?
Muun muassa näitä kysymyksiä ratkotaan kesäkuun aikana, kun taidemaalarit Seppo Polameri ja Lasse Honkanen luovat museon dioraamoille taustamaisemat. Maisemiin on valittu pirkanmaalaisten, tuttujenkin kohteiden joukosta edustamaan koko maakunnan luonnossa ominaisia asioita. Niistä näkyvät vuodenaikojen vaihtelut ja eri ympäristöjen erilainen lajisto. Mutta maiseman luominen tyhjästä on haastavaa! Ja on paljon tekijöitä, jotka pitää ottaa huomioon: katsojan etäisyys maisemasta, etualalle tulevat kohteet, valaistus (joka tulee vasta myöhemmin) ja vaikka mitä!
Näyttelytilassa on ollut tyhjää jääkiekkomuseon siirryttyä talon sisällä uusiin tiloihin. Nyt tilassa alkoivat ensimmäiset luonnontieteellisen näyttelyn rakennustoimet.
Rakentaminen alkaa dioraamojen (kolmiuloitteisia maisemakuvaelmia eläimineen…) seinien tekemisellä. Näitä tulee tilaan viitisen kappaletta. Aika vaikea vielä hahmottaa niiden muotoa, sisällöstä puhumattakaan, mutta jostain se on homma aloitettava…
Rakentamisaikaa on tästä noin puolisen vuotta. Suunnitteluun ja materiaalien hankkimiseen kuluikin aikaa paljon enemmän.
